Reitti: Tuiskukuru - Luirojärvi

Herätys Tuiskukurun teltta-alueella tapahtui minulla aamuyöstä. Heräsin aivan helvetisperkeleelliseen huutoon, aivan kuin pikkulapsi huutaisi täyttä huutoa jossain lähellä. Pelästyin aivan järjettömästi. Tässä välissä meinasin jo ottaa rinkkani ja juosta takaisin läpi metsien ja soiden autolle, mutta onneksi J rauhoitti tilanteen kertomalla huutajan olleen kettu. En siis ollutkaan joutunut keskelle kauhuleffan kuvauksia. Muutaman tunnin unet puolittain avoimilla silmillä toivat riittävästi levätyn olon. Herätessä ei ollut selkä yhtään jumissa, toisin kuin armeijan aikoina. Olisiko asiassa ollut tekemistä J:n etsimällä hyvällä telttapaikalla. Ei kiviä ja kantoja ja makuualustakin oli suora.

Aamupalaksi vaihteeksi puuroa ja kiisseliä. Eväsleivätkin taiteilin tottuneesti, kun en ottanut taiteilijan vapauksia. Teltan ja leirin purku sekä siivous ja rinkkojen pakkaus alkoi myös sujua tottuneesti. Tai, no, teltan taittelussa sai hetken miettiä kuinka, mutta kyllä sekin hoitui kun rauhassa teki.

Tuiskulta lähtiessä jalkoja ei enää poltellut. Ehkä ne olivat jo hyväksyneet kohtalonsa tämän viikon ajalle. Matkalla Luirojärvelle tuli huiputettua Ampupäät sekä ihmeteltyä riekkoja. Veikeitä lintuja muuten.

Luirojärvelle saapuessa piti hieraista silmiään. Voi Luoja mikä näky! Keskellä tuntureita oli aivan tyyni, täydellisen kirkasvetinen järvi. Luirojärvelle saapuessa oli myös ensimmäinen hieman leveämmän puron ylitys, jonka selätin kastumatta! Onnistuminen tämäkin. Puronpinnan ja kengän varren reunan välinen erotus ei ollut varmaan kahta senttiäkään, mutta se riitti.

Puron ylityksen jälkeen sain hieraista silmiäni jo toistamiseen. Piti alkaa varomaan etten puhko silmiäni niitä hieroessa. Jo oli mahtavasti laitettu kämppä ja muut rakennukset. Ei ole ihme, että paikan nimeksi on annettu Luirojärvi Hilton. Siellä oli saunakin. Saapumisen jälkeen jälleen kerran itsensä ja varusteiden huoltoa. Ja saunomaan. Oli mukava päästä heti lämpimään saunaan, kun aiemmin saapuneet olivat sen lämmittäneet. Tuli myös käytyä Luirojärvessä uimassa. Vesi oli viileää, mutta raikastavaa.

Ruokavedet piti hakea Luirojärvestä, ja tällä kertaa keitimme juomavedet varmuuden vuoksi. Juoksevaa vettä uskallan kyllä juoda, mutta seisova vesi aivan rannasta vähän arvelutti. Jälleen kerran ruoka teki allekirjoittaneeseen puuduttavan vaikutuksen, aivan kuin olisi himmentimestä käännetty virrat säästölle. Loppuilta menikin siinä ihmetellessä. Tällä kertaa yösijanana oli kämppä, joten hyttysiä ei tarvinnut listiä suunnattomia määriä. Vain ne muutamat onnettomat, jotka liian lähelle erehtyivät.